Oulu. Suomen koulutusjärjestelmää on pitkään pidetty maailman parhaana. Nyt se on kuitenkin ajautunut vakavaan kriisiin, sillä teknologian kehitysnopeus on ylittänyt opetussuunnitelmien uudistamissyklin. Korkeakoulut ja ammattikoulut suoltavat parhaillaan ulos osaajia aloille, joiden työpaikat ovat jo kadonneet tai katoavat lähivuosina tekoälyn tieltä.
Opetetaanko oppilaitoksissa eilispäivän taitoja?
Monissa suomalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opetetaan edelleen kääntämistä, graafisen suunnittelun perusteita, taloushallinnon rutiineja ja peruskoodausta menetelmillä, jotka tekoäly on jo tehnyt tarpeettomiksi. Opiskelijat käyttävät vuosia sellaisen ammattitaidon hankkimiseen, jonka markkina-arvo valmistumishetkellä on lähellä nollaa.
"Tuntuu turhauttavalta opiskella asioita, joiden tiedän sujuvan ChatGPT:ltä viidessä sekunnissa", sanoo viestintää opiskeleva Ville. "Meille opetetaan tekstien editointia ja tiedotteiden kirjoittamista, vaikka todellisessa työelämässä yritykset tekevät ne jo koneella."
Koulutusinstituutiot ovat kankeita reagoimaan. Uuden tutkinto-ohjelman perustaminen tai opetussuunnitelman muuttaminen kestää vuosia, kun taas tekoälymallit kehittyvät merkittävästi muutaman kuukauden välein.
Elinikäisen oppimisen illuusio
Ratkaisuksi tarjotaan usein "elinikäistä oppimista" ja uudelleenkouluttautumista. Mutta onko realistista olettaa, että 50-vuotias pankkitoimihenkilö tai logistiikkatyöntekijä voi muuttua hetkessä datatiedemieheksi tai tekoälyarkkitehdiksi?
Uudelleenkoulutus vaatii aikaa, rahaa ja henkisiä voimavaroja, eikä kaikilla ole valmiuksia omaksuda erittäin teknisiä ja matemaattisia aloja. Lisäksi tekoäly syö myös niitä aloja, joihin ihmisiä parhaillaan uudelleenkoulutetaan.
Koulutuksen devalvaatio
Kun korkeakoulututkinto ei enää takaa asiantuntijatyöpaikkaa, koko koulutusjärjestelmän sosiaalinen sopimus rakoilee. Suomessa on totuttu siihen, että ahkera opiskelu johtaa vakaaseen toimeentuloon. Tekoälyvallankumous uhkaa luoda uuden "ylikoulutettujen työttömien" sukupolven, jolla on suuret opintolainat mutta ei kysyntää työmarkkinoilla.
Koulutuspolitiikka vaatii radikaalia suunnanmuutosta. Ei pidä kilpailla konetta vastaan tiedon muistamisessa tai rutiinisuorituksissa, vaan on keskityttävä siihen, mikä on ainutlaatuisen inhimillistä: kriittiseen ajatteluun, monimutkaiseen ongelmanratkaisuun ja aitoon vuorovaikutukseen.